lauantai 11. kesäkuuta 2011

Miten minusta tuli pick-up harrastaja?

Olen reilu parikymppinen pick-up -harrastaja Vaasasta. Kirjoitan tekstit nimimerkin turvin, joten turha etsiä Facebookista. Syy, miksi kirjoitan nimimerkin turvin on, että haluan suojella kaikkien täällä esiintyvien ihmisten henkilöllisyyttä ja yksityisyyttä. Lisäksi olen kuullut, että joillakin työnantajilla saattaa olla mielipiteensä bloggaamisesta, joten miksi riskeerata? 
Elämäni oli vielä 4 kuukautta sitten todella sekaisin. En arvostanut itseäni ja ihmisuhteeni olivat todella rikkinäisiä. Suurimman osan ajastani nyhjötin kotona tai töissä. Huomasin, että ihmiset, varsinkin elämäni naiset, kohtelivat minua miten sattuu ja välillä todella törkeästi. Kerrankin, kun istuin  treffeillä yksin, koska toinen osapuoli jätti saapumatta tahi ilmoittamatta, tein päätöksen. Päätin, että aion hoitaa tämän osan elämästäni kuntoon. Aloitin lukemalla Neil Straussin The Gamen. Tässä vaiheessa osaan sanoa, että se muutti elämäni täysin. Aloin opiskella aihetta, "pokaamista". Tajusin nopeasti, että kestäisi ainakin 2 vuotta saada henkinen pelini siihen kuntoon, kuin sen minimissään haluaisin. Ulkoisen pelin saisin kuntoon paljon tätä nopeammin. Mutta ulkoinen peli, eli se mitä aktiivisesti teet ja kaikki tekniikat joita blogissakin varmasti kuvailen, ovat vain laastari. Ne auttavat alkuun. Kaikkien uusien asioiden oppimien taphtuu vaiheittain. Ensimmäinen vaihe, joka auttaa oppimisessa ja motivoi eteenpäin, on saada positiivista palautetta siitä mitä ikinä yritätkään.  Esimerkiksi keilaamisessa ensimmäinen kaato voi motivoida ajattelemaan, että  tämän jutunhan voi oppia. Tämä saa henkilön jatkamaan valitsemallaan tiellään.  Pick up toimii samalla tavalla. Paitsi, että sinun on oltava itsevarma saadaksesi naisia, eikä ole helppoa olla itsevarma, jos ei ole positiivisia kokemuksia pokaamisesta. Siksi alussa kannattaa turvautua eri tekniikohin. Tekniikat auttavat alkuun, mutta lopulta niistäkin tulee osa henkistä minääsi, jolloin ei enää voida puhua niinkään tekniikoista.
Tällä hetkellä olen siinä vaiheessa, että uskon voivani saada kenet vain, mikäli tämä henkilö uhraa minulle aikaansa ja suostuu keskusteluun. Toinen on, että uskallan nykyään lähestyä ketä tahansa koska vain! Tämä on todella iso muutos itsessäni, koska vielä joitain vuosia sitten podin sosiaalisten tilanteiden kammoa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jaa onko Vaasassa muitakin? Kirjoitteletko blogin lisäksi jollekin foorumille?

Timo Naaro kirjoitti...

Oli mietä ainakin 3 mutta minä ja toinen on nyt muuttanut pois Vaasasta opiskelujen perässä.

Tietenkin jos lasketaan kaikki ihmiset jotka on hameväen perässä niin varmasti on paljon :)

Anonyymi kirjoitti...

No voi harmi oltas voitu morjestaa vapaavalintaisella klubilla. Sillai vähänku samanmerkkisellä autolla ajavat nostaa kättä kun törmäävät liikenteessä

Timo Naaro kirjoitti...

Laita mailia timonaaro@gmail.com
Aivan varmasti vielä pyörin vaasassa joskus + olisi kiva vaihtaa ajatuksia muutenkin.